Ruotsin kieli ja koulutus – ikuinen kuuma peruna

Ruotsin kielen juuret ovat syvällä yhteiskuntamme historiassa. Sekä hallinto että akatemia toimivat kielellä aina Venäjän valtaan ja kansallismieliseen uudistukseen asti ja aikakausi jätti pysyvän merkkinsä yhteiskuntaamme. Vielä nykyäänkin ruotsinkielistä kulttuuria pidetään vanhojen hyvien tapojen ja korkean yhteiskunnallisen aseman edustajana. Kaukana on kuitenkin jo aika, jolloin ruotsinkieliset olivat ”ylempää luokkaa” – ja nykyisin Suomi onkin nimetty maailman tasa-arvoisimmaksi maaksi. Nykyään maassamme asuu itse asiassa enemmän vieraskielisiä kuin ruotsinkielisiä kansalaisia.

Maamme kaksikielisyydestä on suuri etu kansainvälisellä kentällä ja alati lisääntyvä pohjoismainen yhteistyö hyötyy valtavasti ruotsinkielen taidosta – joko koulussa tai vanhemmilta opitusta. Sekä norjalaiset että tanskalaiset puhuvat samankaltaista kieltä ja heidän kulttuurinsa on hyvin samankaltainen kuin ruotsalaisten, mutta vain suomalaiset puhuvat aidosti lähes samaa ruotsia kuin ruotsalaiset.

Kotikenttäetu

Ruotsinkielisten suomalaisten kautta kulkeutuu myös paljon suomalaista kulttuuriamme kehittävää tietoa. Ruotsissa asuvat 60 000 suomenruotsalaista ja päälle 200 000 suomessa asuvaa suomenruotsalaista vaikuttavat lopulta suuresti myös suomensuomalaiseen kulttuuriin ja nykyään voikin jo huomata maidemme kulttuurien kasvavan yhä enemmän samankaltaisiksi. Tästä on valtava hyöty suuressa globaalissa maailmassa, kun saamme hieman kiritysapua nuoren kulttuurimme kehittämiseksi nykyajan tarpeisiin. Ja lisäksi tuskin haittaa saada parikymmentä miljoonaa ystävää naapurista, sen sijaan että pysyttelisimme keskenämme niin kuin menneet vuosisadat. Kehitystä näkyy sekä taiteissa että liiketoiminnassa.

Lisäksi kielikeskustelussa sivuutetaan usein useiden kielten käytännöllisen hyödyn lisäksi oleva kognitiivisen kehityksen hyöty. Kaksi tai useamman kieltä osaavien ihmisten aivotoiminnan on tutkimuksissa todettu olevan joustavampaa, ja usean kielen osaaminen selvästikin vaikuttaa positiivisesti kognitiiviseen toimintaan. Ei ole siis ihme, että moni lahjakas suomalainen on ollut kaksikielinen.

Kaksikielisyyden hinta

Toki kaksikielisen järjestelmän ylläpitäminen nykyisellä tasollaan on myös kallista, sillä jokaisen virkamiehen kouluttaminen ruotsinkielentaitoiseksi ja jokaisen asiankirjan kääntäminen ruotsiksi ei ole halpaa.

Toisaalta ruotsinkielisyys pitää myös yllä eriarvoisuutta esimeriksi työnhaussa. Joskus työpaikka annetaankin henkilölle, joka sattuu puhumaan kumpaakin kieltä hyvin, vaikka toinen ehdokas olisikin ollut pätevämpi työhön. Eriarvoisuutta on myös koulutuksen pakollisuudessa, sillä esimerkiksi Ahvenanmaalla ei ole pakko opiskella suomea.

Myös Suomen eri alueiden kielitarpeiden eroista on puhuttu mediassa viime aikoina. Jos viimeaikaisia EU:n kauppakieltoja Venäjän kanssa ei oteta huomioon, on lähes selvää, että Itä-Suomessa asuvat tarvitsisivat enemmän venäjänkielen taitoa kuin ruotsinkielen osaamista. Venäjän kielestä olisi suuri hyöty sekä turistien kanssa tekemisissä oleville että kauppaa venäläisten kanssa tekeville. Muutama kunta on jo aikeissa kokeilla tätä.